Näin kamalaa unta. Siinä oltiin vankilassa, jossa erikseen oli nuorten ja aikuisten aika, ja kun nuoret tuli sisälle, suljettiin ikkunat, vartijoilla oli käsissään kumihanskat. Ja sitten ammuttiin. Joko meidän isä tai veli, jompikumpi. Luulin että se oli meidän isä mutta sit mä lohdutinkin meidän isää ja siskoa. Mä en enää tiedä kuka kuoli. Mut suru oli kauhee. Itkin. Aamulla en onneks heränny itkuun. Tai en tiiä, ehkä se olis ollu helpotus. Ja etsin tiettyä käsityölehteä. Suuri Käsityölehti 4/2012. Siinä oli juttu ilmeisesti Anu Harkista. Miksi, en tiedä. Onko, en tiedä sitäkään. Mut mä käyn etsimässä jostain.
Mä heräsin yhdeltä. Nukahdin vasta ennen viittä. Luin Piru hovimestariksi. Tiedän että nykyisessä osassa Sebastian kuolee. Näin kuvan. Luultavasti se vaikutti. Sebastian on mielettömän kaunis androgyynilla tavalla. En haluis että se on mies. Tyydyn ajattelemaan androgyynina. Oon ihastunut piirroshahmoon. Onneks se ei haittaa mitään.
Mä oon alkanu tehdä lihasharjotuksia joka ilta. Ja mun olo on parempi. Rupesin myös joogaamaan, tekemään aurinkotervehdystä iltaisin ja aamuisin. Olo tuntuu oikeesti paremmalta ja kevyemmältä. Mä haluan itseni kuntoon. Torstaina kävelin Harnessilta Vihdin tien, Pitäjänmäen ja Munkkiniemen liikenneympyrään. Aikaa meni puoltoista tuntia. Näin matkalla talot joihin haluan muuttaa ja tuli huikeen hyvä mieli. Oon tykänny niistä taloista lapsesta asti. Ostin kävelyreissun palkinnoks pussin karkkia ja taisin ostaa vichyä kans.
Oon niin rahaton kun huh oon ehkä ikinä ollu. Vuokraan, laskuihin eikä muihin oo rahaa. Sossusta ei ole tullut päätöstä vaikka sen piti tulla viikossa. Soitan huomenna sinne. Toivon ettei ne oo hävittäny mun papereita. Niihin kopioihin meni yli 20e rahaa. Asumistuki tulee onneksi mutten tiedä tuleeko se huomenna vai vasta torstaina. Olin eilen Masterin bileissä. Menin vaikka ei olis ollut rahaa koska halusin olla mukana ja nähdä Bn ja Pn vapaa-ajalla. P oli huikeessa humalassa, toivon että se on kunnossa. Padawan kiitti ja halasi, oli tosi mukava olla ja mulla on upeita tyyppejä työkavereina lävistysstudiolla. Lokakuussa saan oikeesti tehdä hommia. Mahtavia tyyppejä <3
Äiti oli saanut kuulla, että mun uranvalinta on oikee ja tuun saamaan upeen yhteisön siihen ympärille. Se on alkanu jo. LL tuli kans eilen halaamaan ja L myös. Jokainen ollu upea tyyppi jonka oon tavannu. En voinu uskoa että tapaisin näin upeita ihmisiä ja näin nopeesti tulisin ystäviksi. Upeita, oon kiitollinen <3
Tyttärellä oli äsken kaveri leikkimässä ekaa kertaa meidän kotona, samasta pihasta. Se odotti ulko-oven takana että tultais ulos ja potki meidän ovee, pienesti. Sanoin sit että voi tulla meille leikkimään. Mut en voi sille mitään etten tykkää siitä kaverista. Hävettää. Tyttärelle se on tärkeä joten mun pitää muuttaa omaa asennetta. En halua että tyttärelle tai kaverille tulee olo että mä en tykkää.
Sit mä oon vihdoin uskaltanu laittaa viestiä tytölle, jonka oon foorumilta löytäny jo muutama vuosi sitten. En oo uskaltanu aiemmin enkä tienny mitä laittasin. Nyt viime viikolla laitoin. Hän vastasi ja lupasi kirjoittaa kun pääsee lomalta kotiin. Ja eilen sain vastauksen :) Jukra. Tämä tyttö on niin nätti että huh, en tiiä mitä sanosin kun näkisin. Toivon silti että näen ja piankin, että mentäisiin vaikka kahville. Niin nätti ja haluan tutustua paljon lisää, oppia tuntemaan kunnolla ja ihastua enemmän. Tätä tyttöä oon katsonut pitkän aikaa. B sano pari päivää sitten että hänen mielestään kannattaa tarttua mahollisuuteen kun se tulee eteen. Joten mä toivon, että tää on mun mahollisuus. Huih. Sisällä kihelmöi :))) Toivon ;) <3
En ole antanut periksi rahavaikeuksista huolimatta. Välillä meinannu itkettää mut sit oon nauranu. Tästä on tie vaan ylöspäin. Ja kuulemma nyt mulla on rankka vaihe mut tää helpottaa. Yritän kattella osa-aikatyötä lävistyksen tueksi. Lävistäminen tulee kuulemma myöhemmin kyllä tuomaan tarpeeksi :)))
Rakkautta sunnuntaihinne ja tulevaan viikkoon :) Keskiviikkona lähdetään siskon koiratapahtumaan ja nään Pötkiksen pitkästä aikaa <3