... Jos kohta en löydä tyttöä jonka kanssa pussailla ja mennä sänkyyn, mä kosahdan. Mä haluan suudella, hyväillä, helliä, koskea, rakastella, suukotella, silitellä naista, joka antaa mulle kipinöitä. Mä haluan löytää mun naisen!!! Ja etsinkin. Tänäänkin olin treffeillä, kuulin olevani kaunis ja ihana ja tyttö haluaisi tavata minut uudestaan, toi ruusunkin :) Oli mahtavaa kuulla olevansa haluttava. Nyt haluan tavata seuraavan, niin kauan kunnes löydän omani. PIAN. HETI. ÄKKIÄ: Kaipaan Niin Paljon. Haluan rakastaa ja olla rakastettu. Kävellä käsi kädessä ja suudella keskellä ihmisjoukkoa.  Mun kaunista, suloista, eteeristä, hoikkaa, itseni pituista tyttökultaani.

Rakas, tule tänne. Mun on ikävä sinua. Paikkasi sängyssäni on tyhjä. Tule ja täytä se. Tule viereeni ja rakasta minua loppuelämämme ajan. Olen sinulle se ainoa. Haluan sinut, nyt. Tule ja jaan kanssasi kaiken. Ole Minun. Rakastan sinua. Nyt ja Aina.

On sekaisin. Yöllä tulin baarista, kerrankin selvänä, ja nukahtaminen meni neljän tuolle puolen. Heräsin kahdentoista aikaan. Käytin koiran, katsoin aamun nauhoitetut ohjelmat ja söin aamupalaa. Päätin nukahtaa uudelleen siinä kahden aikaan, ja heräsin varttia vaille kuusi. Hain kaupasta sipsiä, sulkaavanukasta ja lamppuja. Suljin teeveen ja lähdin koiran kanssa kävelylle. Sen jälkeen olen korjannut paidan ja hameesta vetoketjun ja kirjoittanut noin 15 riviä tekstiä yhdellä kappaleenvaihdolla. Ollut FB:ssä juttelemassa parin tutun kanssa. Löytänyt deitti-vastauksen, ilahtunut siitä ja lähettänyt tuolle tytölle sähköpostia. Siitä vastauksesta tuli hyvä tunne.

Kaiken päällä on leijunut sekaisin mennyt unirytmi, väsymys ja syvä alakulo. BDI-testi antoi tuloksen 46. Onneksi, onneksi itsetuhoisuutta ei ilmene ajatuksen tasolla. Eilen illalla valmistautuessani baarikeikkaan ehdin katua päätöstäni monta kertaa maatessani tunnin verran suihkun lattialla, kun en jaksanut nousta ylös, makasin vain lämpimän veden juostessa päälläni.

En halua mennä sänkyyn nukkumaan, ajatus hirvittää. En tiedä miksi se tuntuu niin vaikealta. Ei olisi myöskään hyvä valvoa koko yötä mutta nukkumaan meneminen... se tuntuu, no ei ollenkaan hyvältä. Johtuuko se siitä että näin taas vaikeita ruumis-unia ja heräsin Norjan joukkomurhan muistotilaisuuteen? Ehkä. Mahdollista. En tiedä vielä mitä teen. Syöminen ei huvita. Täytyy vain katsoa mihin tämä menee. Terapiaystäväni oli yrittänyt tappaa itsensä pari viikkoa sitten. Onneksi ei onnistunut, se on mukava tyttö. Kuinka tyynesti suhtaudun nykyään kuullessani itsemurhayrityksestä. Mutta ehkä se johtuu siitä, että kyseessä on ihminen, jolle tiedän sen kuuluvan tähän sairauteen ja olevan taipumuksena. Jos joku, josta en näitä asioita tietäisi, yrittäisi itsemurhaa, ehkä se silloin kolahtaisi. Olen miettinyt hetken aikaa, onko tyttö, josta talvella tykkäsin, vielä hengissä. Hänen kanssa vietin aikoja puhuen puhelimessa kun hän oli ottanut lääke- ja kofeiinitablettiyliannoksia. Kaikkea sitä elämässä vastaan tulee. Ja hän puhui kanssani puhelimessa kun olin ottanut oman yliannokseni. Tietoisesti vahingossa.

On kurja olla. Sisällä tyhjyyttä painaa suru. En jaksanut mennä tänään salille. Kävin tällä viikolla 2 kertaa. Olen ollut 4 viikkoa, kohta kuukauden polttamatta. Päässä tuntuu että sekoan kohta, hiljaa, luisuen. En tiedä mitä tapahtuu.

...olen tällä hetkellä. Kirjaimet luistaa sormien alta ja hikottelen. Olin siskon polttareissa ja sain pussailla kahden tytön kanssa. Hyvä saldo :D Siskon kanssa pärjättiin hyvin vaikka meillä on ollut kismaa ja sain uusia kavereita. Loppuillasta vaan toinen sisko alkoi olla sitä mieltä että en juo enää lisää joten join sen selän takana ;) Nyt mä lähden nukkumaan tyttären viereen. Hyvät yöt.

Hävisin taistelun, kädessä on taas kääre. Illalla otin 3 rauhoittavaa saadakseni nukuttua. Aika pian tuli pökkeröinen olo ja sainkin nukuttua. Nukuin pommiin. Onneksi pomo ei ollut paikalla, työkaveri on ymmärtäväinen ja mukava ihminen. Ahdistus ei ole kadonnut mihinkään. Yritän selvitä työpäivän läpi. En saa soittaa terapeutille tänään koska sorruin ongelmakäyttytymiseen. Huomenna varmaan soitan. Pakko saada tää olo selviämään. Oon paskana, niin hidas, hajalla ja joku puristaa rinnasta lujaa.

...mä olen taistellut sitä vastaan etten satuta itseäni. Se on mielessä melkein koko ajan. En tiedä pystynkö vastustamaan sitä vai onko pakko päästää ahdistavat ajatukset pois kädestä. Taistelen joka hetki.

Toivottavasti kukaan ei lue tätä. Tästä tulis varmaan tosi paska olo. Mä kirjoitan jotta mulla e olis niin paska olo.