Joskus viime syksynä mä kulutin tätä biisiä olan takaa, vähän ennen ensimmäistä major-sotkua meidän parisuhteessa.

"Lähde, jonkun toisen matkaan
soita mulle yöllä vuoden päästä taas.
Voit olla varma hetkeekään en mieti,
ehdoitta mä saavun sua noutamaan.

Sinä oot se päätös jonka pyörrän,
takki jonka käännän, vaikka pelottaa.
Sinä oot se mihin loppuu kohtuus,
mistä alkaa hulluus, järjetön rakkaus.

Miksi se uskoo,
Miksi se toivoo,
Miksi se kärsii mutta kestää,
Miksi se vain riuhtoo,
Miksei se irtoo,
Miksi se kärsii, mutta kestää.
Miksei sitä hengiltä saa.

Loukkaa tuhat kertaa vielä,
väitä ettet tiedä miestä huononpaa.
Voit olla varma anteeksi saat aina,
eikai ole sulla sen helpompaa.
Minä oon se päätös jonka pyörrät,
takki jonka käännät,
kun me suudellaan.
Sinä oot se mihin loppuu kohtuus,
mistä alkaa hulluus, järjetön rakkaus

Miksi se uskoo,
Miksi se toivoo,
Miksi se kärsii mutta kestää,
Miksi se vain riuhtoo,
Miksei se irtoo,
Miksi se kärsii, mutta kestää.

Järjetön rakkaus pelottavan vahva
puristava voima,
sano miksi se aina kaiken uskoo.
Miksi se toivoo,
Miksi se kestää,
Miksei sitä hengiltä saa.

Lähden uudelleen,
Sinä tiedät kuinka kaipuu kiskaisee,
suruketjustansa rakkaus riuhtaisee,
sut takaisin aina.. aina...

Miksi se uskoo,
Miksi se toivoo,
Miksi se kärsii mutta kestää,
Miksi se vain riuhtoo,
Miksei se irtoo,
Miksi se kärsii, mutta kestää.

Järjetön rakkaus pelottavan vahva,
purista voima,
sano miksi se aina kaiken uskoo.

Miksi se toivoo,
Miksi se kestää,
Miksei sitä hengiltä saa."

Mun tytär osaa kertosäkeen. Taisin laulaa tätä liikaa. Kiva kuunnella kun 4-vuotias tenava laulaa miksei rakkautta saa hengiltä.
Mä olen onneton. Ei mahda mitään. Epävarma, olo turvaton. Jos en kuule kerran päivässä, että mua rakastaa ja kaipaa, en usko siihen. En meinaa uskoa silloinkaan, koska mähän saatan kohta hermostuttaa toisen ja sit se inhoo mua. Mun näkökannalta rakkaus on heikoissa kantimissa, herkkä kuin lasikupla. Sitä pitää hoivata ja vaalia, välillä kiillottaa ja hyväillä. Rakkaus tarvii tekoja ja sanoja. Mä tarviin ainakin. Tuntuu niin tyhmältä kun sanon rakastavani ja toinen on hiljaa, puristaa vaan lujempaa. Tulee olo kuin se hyvittelisi jotain.
 
Tää biisi kuvaa meitä. Kipua, tuskaa, valtavaa rakkautta joka on niin vahva kun meidät ois sidottu toisiimme. Mua ei pyydetä mukaan Provinssiin vaan sinne lähdetään vetämään perseet ja sit mä pelkään mitä tapahtuu. Mun on paha olla. Joka paikassa.
Haluan... olla onnellinen, ettei tarvi pelätä ja voi luottaa.