Abortti on vaikea ainakin kahdenlaisille ihmisille: niille jotka vastustavat sitä ja niille jotka ovat sen läpikäyneet. Minä kuulun jälkimmäisiin.
Se on asia joka jakaa mielipiteet vahvasti kahtia, reilusti puolesta ja vahvasti vastaan. On oltava tarkkana kenelle siitä menee kertomaan. Ihmiset saattavat muodostaa sinusta kokonaan käsitteen tämän yhden asian perusteella etkä pysty sitä kumoamaan. Ne jotka vastustavat sitä puhuvat synnistä, murhasta, ihmiselämän tuhoamisesta, tapetusta sielusta, elävästä olennosta. Niitä vastaan on todella vaikea taistella tai puolustautua. Saat takuulla kokea itsesi murhaajaksi ja anteeksiantamattoman synnin tekijäksi.
Ihmiset jotka vastustavat aborttia eivät ymmärrä sitä jälkeä jonka se naiseen jättää. Minä olen kantanut syyllisyyttä yli 7 vuotta. Ensimmäiset 3 tai 4 vuotta asia oli päivittäin mielessäni ja syyllisyyden taakka oli valtava. Parina viime vuonna olen oppinut jättämään asian taka-alalle, sillä jos tilanne olisi aikoinaan ollut toinen ja olisin pitänyt sen lapsen, en olisi tässä nyt. Naimisissa ihanan miehen kanssa, maailman ihanimman koiran emo, asun ikiomassa isossa omakotitalossa, kirjoitan kirjaa ja olen kehittynyt huomattavan paljon ihmisenä eheämmäksi kuin silloin. Minulla tuskin olisi tätä mitä minulla on nyt, joten olen kiitollinen siitä että saan elää tätä elämää. Silti syyllisyys abortista, päätöksestä luopua pienestä ihmisen alusta joka vatsassani kasvoi, painaa minua, koen tarvetta hyvitykseen. Kykyni olla lasten ja etenkin vauvojen kanssa, on mennyttä. En juuri välitä lapsista ja olen varma, että varsinkin pienet vauvat lähelläni ollessaan tietävät mitä olen tehnyt, se tunne on voimakas. En osaa enää olla lasten kanssa enkä juuri edes halua. Silti minussa elää pieni halu tulla äidiksi joku päivä, useamminkin kuin olen itsellenikään valmis tunnustamaan. En kuitenkaan koe olevani valmis, lähimainkaan. Olen täysi kakara.
Sanoisin että valtaosa abortin tehneistä naisista elää loppuelämänsä mukanaan syyllisyys, epävarmuus ja tieto mahdollisuuden menettämisestä. Pelkään, entä jos en tulekaan enää koskaan raskaaksi, mitä jos mahdollisuuteni meni siinä. Abortti on maailmassamme yksi tuomituimmista teoista, vaikka se onkin laillista. Se on tabu, asia josta puhumista vältetään. Abortin tehneenä joudun kantamaan näkymätöntä leimaa koko loppuelämäni ajan.