En saa unta. Tulin koneelle, etsin Harry Potter-taustakuvaa ja tein taas tupatestin joka aina antaa saman vastauksen; mä olen todella Puuskupuh, huolimatta siitä kuinka paljon haluaisin olla Rohkelikko. No, mies on Rohkelikko kuitenkin, meidän lapset ei ole vailla toivoa.

Mä olen pyörinyt reilun tunnin sängyssä. Ja hassua, mutta mietin Jumalaa. Että oliko mun kirkosta eroaminen kuitenkaan oikea päätös? Pienestä asti tavaksi tullut iltarukous ei tunnu tavoittavan ketään siellä toisessa päässä, tuntuu tyhjältä ja pelkään että olen kadottanut Taivaan Isän. Missä olet, huhuu? Mietin riparilauluja, lauluja joita laulettiin kun olin leireillä ohjaajana ja iltahartauksia vesperissä. Pelkään että tein virheen kun erosin kirkosta, että erosin vain siksi että näyttäisin tarpeeksi kovalta ja kuuluisin oikeaan porukkaan, noitiin jotka eivät tosiaankaan välitä kristinuskosta vaan joille se on kirosana, ymmärrettävistä syistä koska heidän elintapansa tuomitaan kirkossa helvettiin. En ole samoilla jäljillä. Noitien joukosta olen löytänyt parhaan ystäväni ja ihmisiä jotka ovat hyväksyneet minut joukkoonsa ja olleet minulle uskomattoman kultaisia. Mutta tarkoittaako se että jos haluan pitää saamani ystävät, en voi kuulua kirkkoon? Mitä jos kuuluisin kirkkoon salaa?:)

Kun äsken nousin sängystä, etsin kännykän valossa korulaatikostani hopeisen ristin jota en ole pitänyt vuosiin ja hain vessasta siihen hopeisen ketjun, jota pidin siinä aiemminkin. Ripustin sen kaulaan. Ja se näytti kauneimmalta korulta kaulassani pitkään aikaan.

Mietin että myisin pentani. Lahjottaisin siitä saamani rahat kodittomille eläimille.

Miten minua rajoittaa se, että en kuuluisi kirkkoon ja kuinka minua rajoittaisi se että kuuluisin? Pikkuveli kävi juuri rippileirin, "ihanan riparin jos poika voi niin sanoa" hän itse sanoi minulle. Sanoi muuttuneensa, uskoi kaikkien muuttuneen siellä. Sanoi ettei sanoisi suoraan tulleensa uskoon mutta muuttuneensa joka tapauksessa. Ihailtavaa. Minun riparini meni öisin juoksennellessa poikien mökissä, minä koin ymmärryksen Jumalasta vasta melkein vuoden kuluttua gospel-konsertissa. Se oli kyllä kokemus se...

Ajattelin nukkua tämän yön risti kaulassa ja huomenna puhua asiasta miehen kanssa. En kehtaa enää herättää. Keitin itselleni puoli pannullista teetä ja kukun hetkisen ylhäällä. Eniten mietin vaikuttaako kirkkoon-takaisin-liittymiseni minun ja nykyisen parhaan ystäväni S:n suhteeseen, S on tiennyt olevansa noita siitä asti kun oli 9, aloitti nokkosella yrttiuransa.

Jotain hyödyllistä tein sunnuntainakin. Vaihdoin verhot, juoksin, tein vatsalihakset. Katsoin Harry Potter ja Azkabanin vangin -oli ihana katsoa pitkästä aikaa :)- ja annoin itselleni luvan kutoa resorin siitä kovasti himoitsemastani mohair-puserosta, pahin käsityötuska helpotti. Raspasin jalkapohjat loppuleffan aikana. Mies sai aamulla kurjan oloni katoamaan lohduttamalla, kun surin meidän tilannetta tällä hetkellä. Sain kaupassa valita itselleni herkkuja 5€:lla. Se oli luxusta :)

Niin, siitä noituudesta vielä. Tein jo jokin aika sitten päätöksen, tai oikeastaan tulin vihdoin tulokseen, etten minä ole oikea noita. En ole ollut, en ole eikä minusta tule. Ei sellaista kun noita nykypäivänä on, se ei vain ole minun lahjani ja minun on oltava siitä itselleni rehellinen. Jos olisin noita, haluaisin olla Harry Potter-Tylyaho-Viistokuja-noita, sellainen. En sellainen kun meidän maailmamme noidat nykyään ovat. Mielikuvituksessani voin olla mitä vaan ja ympätä kaikki kirjaani. Siellä kaikki on mahdollista. Ja onneksi on olemassa Harry Potter ja minulla loistava mielikuvitus. Voin lentää luudalla Tylyahoon milloin vaan. :)

Kello tulee kolme. Saa nähdä milloin saan unta. Kunhan saan välini kuntoon Jumalan kanssa ja saisin taas tuntea sen saman turvallisen uskon jonka tunsin niin hyvin. Silloin olin onnellinen minun uskossani.

Hyvää yötä. Mies toi minulle vanhan työkoneensa töistä. Minulla on mahtava uusi kannettava tietokone, jossa on jopa akku paikallaan. :) Pikkuveli tulee saamaan rippilahjaksi mun vanhan kannettavan, uskon että lahja on Hyvin Mieluisa.:)

Niin, ja 2 viikkoa kesälomaan. Taivaan kiitos. Ei ole niin vakavaa jos tässä näin lähellä tulee vähän valvottua. Mikä siinä onkin etten työaamuina osaa mennä ajoissa nukkumaan?