Aurinko tekee oloni solmuiseksi, jostain syystä. Yritin järjestää raha-asioita kaupungilla, hakea pankista korotusta joustoluottoon vaan ei, talolaina painaa liikaa eikä sillä ole merkitystä vaikka mies maksaa sen tililtään kokonaan. Ei mitään apua. Kyllä me tästä, pakkohan meidän on. Vaikka aurinko ja lämmin ja kesä saavatkin minut tunnesolmuun. Mutta olenkin talven lapsi.

Olin terapeutilla taas puolitoista tuntia. Se on hyvä aika, siinä ehtiikin oikeasti käsitellä asioita kun aiemmin kun kävin psykoterapiassa 45min per kerta, mä pääsin just vauhtiin kun aika loppui. Me puhutaan varmaan joka kerta mun omalla terapia-ajalla tästä mun seksuaalisesta ongelmatilastani. Lapsuudessa isäpuolen kanssa tapahtui jotain, joka pisti mun käsityksen seksuaalisuudesta täysin kieroutuneelle polulle. Mä en pidä seksistä, se on musta likaista ja pakollista, se on maksuväline ja vallankäyttöväline, mä eläisin mieluusti ilman seksiä koko elämäni. Mutta mulla on aviomies, ja seksitön loppuelämä taitaisi olla liikaa vaadittu. Se terapeutti on hyvä, mä uskon että se saa mun mutkat suorenemaan mutta se vaatii sen että mä olen valmis tekemään itse töitä sen eteen. Loppujen lopuksi se olen minä, jonka täytyy tehdä ne päätökset ja ratkaisut, muuttaa oma elämäni. Mä olen viime aikoina mennyt seksissä vielä enemmän takapakkia kun aikoihin. Mä olen vetäytynyt suojakuoreen , pois seksuaalisuudesta. Mä inhoan kun miehet katsoo ja silti mä jouduin junassa äsken tosipaikan eteen tiputtaessa soivan puhelimeni junan penkin alle ja jouduin ryömimään sen perään 3 miehen tuijotellessa mun takapuoltani siinä samalla. Kuinka kiusallista. Mutta kuinka toimivaa. Se tilanne ei jättänyt mulle mitään vaihtoehtoja. Mun oli pakko hakea se tietäen että tarjoaisin samalla takalistoni suoraan miehille katsottavaksi. Potkaisin kengät jalasta, kiskaisin farkkuja ylöspäin ja ryömin penkin alle takapuoli pystyssä. Taivaan kiitos mulla oli aurinkolasit.

Mä en ymmärrä milloin mä eheydyn. Isäpuoli teki väärin ja sai mulle elinikäisen trauman kun olin 10. Isä on vetänyt viinaa kuin sieni ja mä olen viime syksynä katkaissut välini siihen kokonaan. Viime viikkojen aikana olen tajunnut kuinka valtavaa valtaa äiti on muhun käyttänyt ainakin parikymppiseksi asti ja mä olen antanut sen tehdä niin, en ole uskaltanut nousta vastaan. Mä olen käyttänyt seksiä ostaakseni miehiltä läheisyyttä ja hyväksyntää ja samalla tuuppinut itseluottamukseni kamalasti miinukselle. Mä en ole osannut pitää itsestäni huolta. Nyt mä alan ymmärtää haavojani ja tajuan tarvitsevani rutosti laastaria saadakseni ne kaikki parantumaan ja arpeutumaan kiinni. Haava ei parane niin kauan kun se vuotaa.

Tuntuu hyvältä saada ajatuksiaan ja tuntojaan ulos. Tarpeeksi anonyyminä että uskallan asioitani kertoa ja jakaa, mutta niin että voin tunnistaa itseni kirjoituksistani.

Mä pakenen nyt kirjaan ja ripustan pyykit vasta myöhemmin.