Mistä minä tällä kertaa kertoisin? Tuskasta, harmaasta, epäonnistumisesta koiran astutuksessa, ihmisten inhoamisesta, äidistä joka ei olekaan pyhä kullannuppu, haluttomuudesta... Minä = ongelma. Iso ongelma. Olen itselleni ongelma ja muille vaikea. Reviirini on laaja, ahdistun suunnattomasti kun joku tallaa alueelleni. Peräännyn asiakkailta etteivät tunge kaupassa liian lähelle. Kaipaisin lomaa ja lupaa levätä. Mutta nyt minulla ei sitä ole.

Pyykit on laitettava enkä millään jaksaisi. Mutta jos en jaksa, saan mennä töihin ilman alushousuja. En usko että nauttisin siitä.

Mies pelaa strategiapeliä työkaverinsa kanssa meidän valkoisella, ovaalin muotoisella ruokapöydällä. Olen tainnut olla kavereilleen liian tyly kun eivät tunnu minusta juuri ilahtuvan jos miehellekin juttelen. Yritän käyttäytyä kauniisti ja olla ystävällinen.

Kävin lukemassa Ronjan juttuja. Parka. Tiedän miltä sielun kipu tuntuu. Minä poden orastavaa tulehdusta syvällä sielussa. Pelkään ettei tämä ole nyt noin vaan ohimenevää. Tämä taitaa kestää. Syveneekö? En tiedä, kuinka pitkälle, luvut eivät vielä näy ruudulla. Ja kun ne näkyvät, en ehkä pysty enää katsomaan.

Olen apea. Tilasin lankaa, joka maksaa sanoisinko tolkuttomasti. Tunnen huonoa omaatuntoa. Päätin etten kesällä osta sitten mitään muuta. Sain luvan kerran kuussa ostaa uuden kirjan. Kirjailijan tarvitsee lukea, tarvitsee tutustua muuhun kirjallisuuteen, tutkia, syöksyä syvälle. Minulla on kipu sydämessä. Ostan ensimmäisen kirjan ehkä vasta ensi kuussa.

Viikonloppuna menen S:n luo. En tiedä, olemmeko kuitenkaan niin hyviä ystäviä. Minusta tuntuu, että minä kuuntelen mutta minua ei kuunnella. En varmaan osaa puhuakaan. Olen vaiennut niin monet vuodet ja katsonut äitini marttyyrielämää että elän hyvin vahvasti uskomuksessa, että heikkoutta ei saa näyttää, silti pitää pärjätä. Töissä en tunnusta kuinka huono minun on olla. Taidan olla eniten töissä koko porukasta. Pomokin on alkanut ottaa enemmän vapaata. Sen mies kärsii masennuksesta, luulen että pomo haluaa viettää aikaa sen kanssa nyt kotona. Minä olen töissä ja tehtävät, vastuut tulevat minulle. Pienetkin tehtävät tuntuvat uuvuttavan. Kirjoita uusi hintalappu. En jaksa. Tämä pitää muuttaa. Onko pakko? Voitko sulkea tänä päivänä? En. Mutta silti teen mitä pyydetään. Olen alkanut miettiä uutta työpaikkaa. Jos minun täytyy olla töissä, parempi kai olisi tienata enemmän niin voisin tuntea tekeväni paremmin omaa minimaalista osaani miehen rinnalla.

Elämä on juuri nyt perseestä. Täynnä tunteita: en jaksa, ei huvita, ei ole energiaa, ei kiinnosta, en halua, ei auta. Minusta tuntuu että vajoan. Enkä tiedä millä nyt voisin ponnistaa ylös. Lepo olisi varmasti avuksi, mutta nyt minulla ei ole siihen varaa. Ja minä nukun huonosti. En näe painajaisia, en. Minä nukun levottomasti. En pysty lepäämään. Olen aamulla väsyneempi kuin illalla nukkumaan mennessäni. Eikä se auta yhtään.